Hussilaissodat

1400-luvun alkupuolen hussilaissodat tarjoavat kätevän viitekehyksen keskiaikaisen taistelun elävöittämiselle: siinä yhdistyy klassinen altavastaaja-taustatarina, monipuolisen varustuksen mahdollistava aikakausi jolloin ”melkein kaikki keskiaikainen kama käy” sekä jalkaväkipainotteinen sodankäyntitapa jonka myötä ei tarvitse tuntea niin paljon ahdistusta siitä että kenelläkään ei ole hevosta. Hussilaissotia elävöitettiin kymmenen vuotta sitten Harmaasusien Antikristuksen yö-larpissa. Valokuvia Antirkristuksen yö -larpista

Hussilaissodiksi kutsutaan sarjaa konflikteja Böömissä (nyk. Tsekin tasavalta) ja lähialueilla vuosina 1419-1436. Böömi kuului Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, ollen sen keskeisiä alueita sillä Böömin kuninkaan ja Saksan keisarin kruunua pitivät noihin aikoihin hallussaan usein samat Luxemburg-sukuun kuuluvat hallitsijat. Böömin kuningas Vaclav IV oli suosinut tai ainakin sietänyt Prahan yliopistossa 1400-luvun alkuvuosina syntynyttä kirkon uudistamiseen tähtäävää liikettä, jonka keskushahmo oli Jan Hus. Husin ja hänen seuraajiensa (myöhemmin ”hussilaiset”) tähtäimessä olivat etenkin kirkon käyttämä maallinen valta ja sen suuri omaisuus sekä anekauppa. Tavoitteena oli paluu vaatimattomampaan alkukirkkoon, ja keinoina mm. kansankielinen saarnaaminen ja ”molemminmuotoinen” ehtoollinen jossa myös seurakunta saa viiniä, ei pelkästään leipää – tämä ei ollut mikään Husin keskeinen idea mutta muodostui myöhemmin tärkeäksi symboliksi koko liikkeelle, sen takia hussilaisten tunnuksissa on ehtoollismalja. Kirkko julisti opin nopeasti kerettiläiseksi harhaopiksi ja Böömin kirkonkiroukseen.

Calix eli ehtoollispikari muodostui hussilaisten tärkeäksi symboliksi.

Katolinen kirkko itsessään oli ollut hajaannuksen tilassa ns. suuren skisman eli kahden kilpailevan paavin takia, ja Konstanziin kutsuttu kirkolliskokous (1414-1418) ratkaisi tämän ongelman ja pani ylimääräiset paavit viralta: sama kirkolliskokous laittoi aluille hussilaissodat. Unkarin kuningas ja vielä kruunaamaton Saksan keisari Sigismund Luxemburgilainen oli luvannut Jan Husille turvatakuut jos tämä saapuisi Konstanziin puolustamaan oppejaan, mutta petti sitten lupauksensa ja Hus poltettiin roviolla. Jan Husin kuoleman jälkeen Böömissä ilmeni levottomuuksia asian johdosta, ja kun kuningas Vaclav kuoli melko pian kapinoinnin alettua, hänen pikkuveljensä Sigismund ilmoitti tulevansa ottamaan Böömin kruunun haltuunsa ja hävittämään harhaoppisuuden. Tätä böömiläiset eivät sallineet, ja hussilaissodat alkoivat. Keisari Sigismund oli koko hussilaissotien ajan hussilaisten päävastustaja ja näiden silmissä ”antikristus”.

Jan Hus poltettiin roviolla. Kuva nk. Jenan koodeksista.

Hussilaisliikkeen erottaa muista keskiaikaisista kapinoista ja sotaisista kerettiläisliikkeistä ainakin seuraavat kolme asiaa: menestys, laaja kannatuspohja ja sotilaallinen innovatiivisuus.

Menestyksellä tarkoitetaan sitä, että hussilaiset viime kädessä onnistuivat tavoitteissaan, tai vähintään voi puhua jonkinlaisesta tasapelistä. Noin yleensä aikakauden kapinat ja kerettiläisliikkeet aina loppujen lopuksi murskattiin julmasti valtaapitäjien toimesta: hussilaiset sen sijaan voittivat jokaisen heitä vastaan lähetetyn ristiretkiarmeijan, ja sota loppui lopuksi rauhansopimukseen Sigismundin kanssa sekä viime kädessä hussilaisten sisäisiin kiistoihin joissa maltilliset hussilaiset voittivat radikaalit. Böömillä oli myöhemmin jopa hussilainen kuningas, ja hussilainen uskontunnustus pysyi siellä suosittuna vastauskonpuhdistukseen saakka.

Hussilainen ratsumies vie ristiretkeläisten lipun – ristiretkeläisiä halventava kuva Jenan koodeksista 1400-1500-lukujen vaihteesta.

Hussilaisvallankumous ylitti luokkarajat, se oli siis samaan aikaan maalaisten, kaupunkilaisten ja alhaisaatelin kapina. Tyypillisesti useimmat keskiaikaiset kapinat olivat rajoittuneet vain yhteen yhteiskuntaluokkaan. Yhdistävänä tekijänä hussilaisilla oli uskonnollisen vakaumuksen lisäksi (ja tulkinnasta riippuen, sitä enemmän) yhteinen kieli: hussilaiset olivat lähes kokonaan tsekinkielisiä, ja heidän kotimaiset vastustajansa saksankielisiä. Etenkin kaupungeissa ja ylipistoissa saksalaisten valtaporvareiden ja kasvavan tsekinkielisen porvariston, työväestön ja sivistyneistön riidat olivat kapinan synnyn taustalla, ja myös aateliston sisällä kulki jako saksankielisen ylhäisaatelin ja köyhtyneen tsekinkielisen alhaisaatelin välillä. Voidaan puhua jopa varhaisesta nationalismista. Ihan täysin eivät ainakaan maltilliset hussilaiset olleet yhteiskuntajärjestystä kumoamassa, eivätkä he varsinaisesti nousseet edes Böömin kruunua vaan pelkästään sopimattomaksi näkemäänsä kruununtavoittelija Sigismundia vastaan. Hussilaiset pyysivät Böömin kuninkaaksi useita ulkomaisia kruunupäitä, muun muassa Liettuan suurherttua Vitautasta, ja saivat lopulta lohdutuspalkinnoksi hänen veljenpoikansa Sigismund Korybutaksen.

Radikaalien hussilaisten puolella uskonto oli kiistatta keskeinen elementti kapinassa ja siihen liittyi usein ns. kiliasmia, eli pian tapahtuvan maailmanlopun odotusta. Myös yhteiskunnalliset kokeilut kuuluivat asiaan: radikaalien hussilaisten ”pääkaupunki” oli Tabor, jossa harjoitettiin varhaista kommunismia lakkauttamalla yksityisomistus.

Taborin kaupungin pienoismalli, Hussilaismuseo, Tabor. Kuva: MvH 2018.

Kolmas – ja varmasti tapahtumamme suhteen olennaisin – erityispiirre hussilaisodissa ovat sotilaalliset innovaatiot: hussilaisoturit paitsi onnistuivat pitämään puolensa suurempia ja paremmin aseistettuja monikansallisia ristiretkiarmeijoita vastaan, he kehittivät uudenlaisia taktiikoita ja asetyyppejä joista monet otettiin pian käyttöön ympäri Eurooppaa. Hussilaissodat ovat yksi tärkeä virstanpylväs keskiaikaisen ritariratsuväen aikakauden päättymisessä ja renessanssiaikaisessa jalkaväen aikakauden alkamisessa, vaikka kyseessä on tietenkin monimutkainen ja pitkä prosessi. Suuri osa hussilaisten kehittelemistä sodankäynnin tekniikoista liittyi siihen, kuinka jalkaväki pystyisi pitämään puoliaan ritariratsuväkeä vastaan. Hussilaisillakin oli ratsuväkeä – Böömin alhaisaatelistoa- mutta valtaosa heidän joukoistaan oli jalkaväkeä. Piikein ja teräsvantein sotilasaseeksi muutettu maatalousvarsta on tunnettu hussilaisase, ja sen iskulla pystyi tiputtamaan panssaroidun ratsumiehen satulasta, mutta kuva hussilaisista improvisoituja aseita heiluttelevina maalaisina on väärä. Böömissä oli paljon omaa asetuotantoa ja hussilaisten joukossa  paljon palkkasotureina ympäri Eurooppaa työskennelleitä ammattisotilaita (kuten tunnetuin komentaja Jan Ziska), ja niinpä hussilaisten jalkaväestä onnistuttiin luomaan tehokas ja hyvin varustettu joukko. 

Sokeutunut Jan Ziska ratsastaa hussilaisen sotajoukon kärjessä. Kuva Jenan koodeksista.

Yksi hussilaisten tärkeimpiä innovaatioita oli kenttälinnoitteiden käyttö yhdistettynä liikkuvuuteen. Jalkaväen ongelma kenttätaistelussa oli sen suojattomuus: pienikin ratsuväkiosasto pystyi pyyhkäisemään sen yli tuhoisin seurauksin. Erilaisia kiinteitä ratsuväkiesteitä -paalutuksia, kaivantoja- käytettiin toki aikakaudella jousiampujien suojana, mutta niiden pystyttäminen vei aikaa ja sitoi jalkaväen yhteen paikkaan. Hussilaiset kehittelivät oman mobiilin ratkaisunsa: taisteluvaunut. Tavalliset suurikokoiset maalaisvankkurit varustettiin raskain lankkuseinin ja jalkaväki varusteineen kuljetettiin niillä taisteluun: sopivassa paikassa vaunut ajettiin sitten suojamuuriksi ja kytkettiin toisiinsa kiinni, jolloin saatiin ratsuväenkestävä vaunulinnake jonka suojista ampujat pystyivät tulittamaan ja jonka sisältä voitiin lähettää omaa ratsuväkeä vastahyökkäykseen. Vaunulinnakkeen pystytys ja purkaminen onnistui minuuteissa, vaunut liikkuivat paikasta toiseen miltein ratsuväen nopeudella ja niitä käytettiin joskus jopa hyökkäysaseena panssarivaunujen tapaan.

Hussilaisten vaunulinnake. Kuva 1400-luvun Kriegsbuchista, ÖNB.

Hussilaiset olivat myös aikaansa edellä tuliaseiden käytössä. Siinä missä vaunulinnake tarjosi hussilaisten jalkaväelle suojaa kenttätaistelussa, tuliaseet mahdollistivat sen että jalkaväki pystyi tuhoamaan vihollisen ritareita jopa ilman omaa ratsuväkeä. Tykkejä ja yksinkertaisia käsituliaseita oltiin käytetty Keski-Euroopassa jo muutaman sukupolven ajan, mutta ennen hussilaissotia ne olivat edelleen hyvin harvinaisia ja ennen kaikkea piiritysaseita. Hussilaiset tekivät käsipyssystä tavallisen jalkaväenaseen jalkajousen rinnalle: sitä oppi nopeasti maalaissoturikin käyttämään, ja sillä pystyi kukistamaan raskaasti panssaroidun ritarin. Lataamisen hitaus ja suojattomuus oli edelleen ongelma käsituliaseiden kanssa, mutta vaunulinnake tarjosi suojan ampujille. Myös tykkejä käytettiin vaunulinnakkeista käsin vihollisen sotajoukkoja vastaan, eli hussilaiset käyttivät mahdollisesti ensimmäisenä historiassa kenttätykistöä. Hussilaisten esimerkin pohjalta tuliaseiden käyttö yleistyi Euroopassa 1400-luvun puolivälissä ja sanat kuten pistooli ja haupitsi ovat tsekkiläistä alkuperää hussilaissotien aikakaudelta.

Keskiaikaisten tykkien malleja Hussilaismuseossa Taborissa. Kuva MvH 2018.

Ilmoittautuminen avattu

Tapahtuman ilmoittautuminen on nyt avattu ja se jatkuu 15.4.2019 asti. Ilmoittautumisaikana täydennämme näille sivuille lisää tietoa mm. taistelusäännöistä tapahtumassa, varusteohjeita, ennakkotapaamisten tarkemmat ohjelmatiedot ja taustoittavia kirjoituksia tapahtuman historiallisesta viitekehyksestä. Uudet tekstit jukaistaan postauksina uutiset-sivulle. Tervetuloa mukaan Taborin piiritykseen!

Tapahtuman viitekehyksestä

Taborin piiritys on keskiaikatapahtuma, jonka järjestävät historianelävöittäjät toisilleen. Tapahtuma on ohjelmallinen yhdistelmä treenileiriä, työpajoja, joukkotaisteluja, keskiaikaista leirielämää ja historiahenkistä iltaohjelmaa. Tapahtumassa pukeudutaan ja varustaudutaan aikakauden 1350-1450 mukaisesti.

Melko lavean aikakausirajauksen on tarkoitus tarjota osallistumismahdollisuus niin 1300-luvun lopun kuin 1400-luvun alun harrastajille samassa tapahtumassa.  Historiallisia teemoja tapahtuma ammentaa erityisesti 1400-luvun alkupuolen Hussilaissodista ja ohjelmassa on myös vuoden 1361 Visbyn taisteluun valmistautumista. Vaikka sadan vuoden aikana rikkaimpien muoti muuttui, niin tavallisen soturin ja talonpoikaisen kulttuurin muutos ei ollut suuren suurta. Myöskään ero keskieurooppalaisen ja pohjoismaisen kulttuurin välillä ei ollut jyrkkä. Näin ollen, yllä mainitut teemat eivät sodi toisiaan vastaan. Useimmat 1400-luvun alun muodikkaimmatkin ja tyypillisimmät sotavarusteet on mahdollista pienellä riisumisella muuntaa 1300-luvun jälkipuoliskon varusteiksi. Vastaavasti lähestulkoon kaikkia 1300-luvun varusteita on käytetty pitkälle 1400-luvulle. Itse asiassa monet paljon varhaisemmatkin vaatteet ja varusteet ovat säilyneet käytössä läpi vuosisatojen. Järjestäjät eivät aio olla asian suhteen pikkutarkkoja, eikä sinunkaan tarvitse. Varsinkaan kun kyseessä ei ole yleisötapahtuma. Tässä on pikemminkin oiva tilaisuus saada uusia ideoita, siitä miten omia varusteita voi muunnella eri aikakausia vastaamaan.

Keskiaikateemaisia, isoja ja pieniä tapahtumia järjestetään monissa eri maissa. Usein noiden tapahtumien teemana on jonkin tietyn historiallisen taistelun esittäminen yleisöjoukoille. Kansainvälisesti tällaisten tapahtumien turvallisuusmääräykset ovat verrattain samankaltaisia, vaikka erojakin on. Tämän tapahtuman tarkoitus on harjoitella tuollaisiin tapahtumiin osallistumista, jotta me osallistujina olisimme turvallisempia kanssaesiintyjillemme ja parempia esiintyjiä, parantaa omaa keskiajan ymmärtämystämme, jakaa tietoa ja osaamista keskenämme ja mikä tärkeintä tunnelmoida yhdessä keskiajan henkeen. Kaksi teemaa ja maantieteellistä aluetta ovat valikoituneet järjestäjien mielenkiinnon kohteiden perusteella. Toinen auttaa meitä ymmärtämään laajempaa yleistä keskiaikaista kulttuuria ja toinen perehdyttää meitä pohjoismaiseen sodankäyntiin. Riippumatta mihin maantieteelliseen alueeseen jokin tietty harjoite tai sodankäyntimuoto sijoittuu, niin edustaa keskiaika kuitenkin meille aina viimekädessä vierasta kulttuuria. Kuitenkin, mikäli jokin skenaario tai harjoite on tyypillinen jollekin keskiajan kulttuurille, maantieteelliselle alueelle, niin se ei vielä sulje sitä mitenkään pois, etteikö vastaavaa olisi voinut tapahtua toisaallakin. Murrokset metsässä olivat tyypillisiä pohjoisen metsäisillä seuduilla, mutta niitä käytettiin kaikkialla Euroopassa ja jo ennen, sekä vielä kauan jälkeen keskiajan. Vaunulinnan saattoivat muodostaa ketkä tahansa, joilla oli vaunuja ja jotka pelkäsivät hyökkäystä, vaikka niistä tunnetuiksi tulivatkin juuri hussilaiset.

Kysymyksessä ei ole larppi, mutta silti haluaisimme tavoitella kaikessa keskiaikaista tunnelmaa ja yleisvaikutelmaa. Otathan tämän huomioon. Ainoastaan turvallisuuden suhteen tulemme olemaan ehdottomasti moderniin maailmaan sitoutuneita. Haluamme myös tarjota turvallisen tilaisuuden niin uusille kuin pitkäaikaisillekin harrastajille paitsi oppia uutta, myös päästä kokeilemaan omia uusia varusteitaan ja ideoitaan.

Tapahtuman järjestää Harmaasudet ry yhteistyötahojensa kanssa. Ilmoittautuminen avataan näillä sivuilla helmikuussa 2019.